lauantai 4. huhtikuuta 2009

Eloa kuvissa

Elokuvan juliste
Sain eilen houkuteltua Miehen elokuviin. Kevyesti houkuttelin ja hän oli heti valmis. Itse asiassa häntä ei ole ollenkaan vaikeata kutsutella elokuviin. Seurusteluaikoina kävimme katsomassa lähes kaikki uutuudet, vuosikymmeninä sen ja tämän ajan välissä olemme käyneet vain satunnaisesti (ne lapset, ne kiireet, se paikoilleenjumittuminen).

Lähikaupungin teatterissa menee Stieg Larssonin samannimiseen menestysdekkariin pohjautuva elokuva Miehet jotka vihaavat naisia . Luin viime kesänä trilogiaan kuuluvat teokset. Järjestyksessä ja yhteen menoon. Kirjojen imu oli niin vahva, etten voinut kuvitellakaan pitäväni päivänkään taukoa. Luin niin kuin minä.

Elokuvan on usein, - olkoon elokuvana kuinka hyvä tahansa - mahdotonta onnistua tyydyttämään täydellisesti katsoja, joka on ensitutustunut tarinaan kirjana. Niin ei käynyt eilen. Omat mielen kuvani kirjan tapahtumista sekä elokuvan kuvakerronta sopuisasti lomittuivat. Elokuvateatterista lähti tyytyväinen katselija. Mies vakuutteli myös tyytyväisyyttään. – Mielenkiintoinen tarina. Kirjaan hän ei ole lukenut.

Tarinan ja elokuvan päähenkilöitä ovat sympaattinen ja lämmin, huoleton ja taitava toimittaja
Mikael ”Kalle” Blomqvist sekä outo ja säälittävä, mutta selviytyjä Lisbeth Salander. Yhdessä he selvittävät vuosikymmeniä sitten kadonneet nuoren naisen kohtaloa ja teollisuussuvun salaisuuksia – pelkoa ja julmuutta, sitä naisvihaa, johon kirjan ja elokuvan nimikin viittaa.

Michael Nyqvist – hän menettelee, on oikein hyvä Mikael Blomqvistina, mutta Noomi Rapace on loistava ja onnistunut valinta Lisbeth Salanderiksi. Niin vinot silmät, valkoiset kasvot, vain puoliksi valossa. Niin kaita ja kapoinen. Kova ja pehmeä.

Vastaanko väkivaltaan väkivallalla? Mikä itse olen sitten jos niin teen? Voiko/saako väkivallan kierteen pysäyttää väkivallalla? Elokuva haastaa vastaamaan ja tekemään valintoja. Onneksi kaikki paha tapahtuu vain valkokankaalla ja - niille toisille ihmisille. Mutta miten toimisin jos...? Jaa-a. Näissä teemoissa, aikamoisissa - eilen.

5 kommenttia:

  1. En ole lukenut kirjoja, mutta tarkoitus on lukea ne viimeistään kesällä, niin paljon olen kuullut positiivisia lausuntoja. Hyvä, jos elokuva on hyvä :o) Itse olen seuraavaksi menossa katsomaan Klaus Härön uutuutta "Postia pappi Jaakobille". Saas nähdä, onko yhtä hyvä kuin miltä vaikutti näkemässäni ennakkomainoksessa...

    VastaaPoista
  2. Taas paljon katsottavia elokuvia olisi, mekin aikoinaan lähes kaikki kävimme katsomassa, nyt elämme sitä taukovaihetta...Mutta aika aikaansa, Slummien miljönääri kyllä kiinnostaisi kovasti.

    VastaaPoista
  3. Mekin nuorempana käytiin katsomassa melkein kaikki elokuva uutuudet.
    Mutta meilläkin on nyt hiljaista siinä saralla tällä hetkellä, niinkuin saimillakin.
    Mutta pitää laittaa muistiin elokuva, jos vaikka lähtisimmekin tässä joskus taas!

    VastaaPoista
  4. Tiina,
    dekkaristina sanoisin, että kirjat parhaasta päästä! Tuo Härön elokuva kiinnostaa myös...

    Saimi,
    teillä siellä "luonnollinen" tauko; lapsukaiset pieniä. Toivon, että kuitenkin saisitte toisillenne tuota elokuvallistakin aikaa, ainakin silloin tällöin.

    Harakka,
    ihan toista on katsoa elokuva isolta kankaalta kuin vaatimattomammasta tv-ruudusta. Ja se elokuvafiilis! Suosittelen!

    Pääsiäisen alusviikkoisia teille! :)

    VastaaPoista
  5. Kirjat lukisinkin mielelläni...
    Mutta alakulo vaivaa...

    Omaa blogia Fiskarityttären kyselyistä huolimatta en ole jaksanut kirjoittaa...
    Ja elokuviin???
    Finnkinon lahjaliput olisivat menneet vanhaksi, jollei Jokelanvävy olisi uhrautunut,,,,Miehelle kaveriksi.

    VastaaPoista