Puupään koputtelu ei auttanut - flunssa iski. Oi, niin onnellinen jo olin: jokavuotinen nuhavieras ei tänä keväänä saapuisikaan. Mutta tämä vieras on sinnikäs ja uskollinen. Pari päivää sitten ilmoitteli jo tulostaan, minä en luvannut olla kotona. Vaan niinpä vaan kutsumattomana koputteli ja ovea kun raotin, jo kaulaani hypähti - kuin paras ystävä - se ruoja!
Joten nyt tässä manataan ja podetaan vierailijaa pois. Toivon mukaan lähtee muutamassa päivässä. Kenkku vieras on. Viime yönä valvotti ja nenän putkistoissa kurnutti. Hana (=nenä) vuoti ja tiputti. Putket muurautuivat umpeen, ruks, ruks, sitten taas auki, riirts, riits. Ja kiinni ja auki ja sitä rataa... Nenä turposi, kurkkukin; huulet rapisevat kuivina ja hengitän suun kautta. Ääni on mataloitunut ja äänenkäyttöä on vältettävä. Oh-hoijaa ja voi, voi!
Jotain positiivista tästä on löydettävä: todennäköisesti saan vieraan häädettyä ulos talosta pääsiäiseksi; silloin on luvassa aurinoilmoja!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pääsiäiseen on tosiaan sen verran aikaa, että silloin pitäisi ainakin pahimman olla ohi - toivottavasti on kokonaan.
VastaaPoistaLempeitä ja helliviä!
No voihan NENÄ! Tulihan se kumminkin, vaikka niin oltiin toiveikkaita, että jos tänä keväänä ei kumminkaan... Paranemisia - ja PIAN ;-)
VastaaPoistaOnhan sinulla Finrexiniä - se parantaa oloa kummasti. Toivottavasti tauti jo hiukan helpottaa huomiseksi, jotta illalla olisi taas ilo tavata. Nautin todella tästä blogistasi! Kiitos siitä!
VastaaPoistaNo kurja juttu, kun sairasteleen aloitkin , mutta paranet kyllä ennen pääsiäistä ja vielä kun sulle heitän tällasen kivan haasteen, niin paranet kokonaan. Kun näitä juttuja mietit!
VastaaPoistaEli haeppa mun blogistani jotain sulle kuuluvaa!
Pikaista paranemista!!
VastaaPoistaHaavetar,
VastaaPoistakiitos, nyt tuntuu, että pahin on ohitettu; se on kenkkua, että flunnsasta jää niin vetämätön olo joksikin aikaa.
Tiina,
kiitos, tuli se. Kai jokakeväinen flunssa on kohtaloni. Yäk!
Hilima,
kiitos toivotuksista ja kiva että käyt tapaamassa. Flunssalääkeitä on kulunut ja kyllä ne helpottavatkin ja nyt siis tautikin. Tapaamisiin!
Harakka,
nyt tosiaan tuntuu, että ohi on tällä kertaa tämä poteminen. Poikkean ihan just kohta blogiisi. Jännittää...
Lissu,
kiitos, kiitos! Täältä taasen noustaan!