Nyt juuri
ruoho nurmikolla
oikean pituista
leikkaamatta,
hiirenkorvat
tahmeat ja
limen väriset, (trendikkäästi)
puhkeamassa lehdet
ajatta ajallaan.
Kaartuva sinisyys,
tuuli ja kirkkaus,
nekä silmät kastelivat?
Kevät sydämen?
torstai 7. toukokuuta 2009
maanantai 4. toukokuuta 2009
Puuhku, puh! Kiireestä pois!
Kiire nielaisi minut noin viikko sitten. Siitä vaan ja noin vaan. Yhtenä suupalana, onneksi kokonaisena. Elin kiireessä. Kuin pesukoneen rummussa. Kiepuin ylös ja alas, nurin-narin ympäri. Puristettuaan minusta kaiken, kiire sylkäisi minut ulos. Ehkä se pelkää kyyneleitä?
Kiire ei ole pahansuopa. Se vain kasvaa ja vahvistuu niin huomaamatta. Pieni kiire on mukava: tuo energiaa ja hyvää oloa kun sen selättää leikillisessä painissa. Iso kiire – ällöttää, eikä sovi minulle!
Inhoan kiirettä – rakastan miettimistä ja pohtimista. Siinäpä sovittamista!
Viikon varrelta elämänvirran viemää:
Tukholman-risteily sujui hyvin. Työtoverilta saatu alennuskuponkia käytettiin osamaksuna A-luokan ikkuna merelle –hyttiin. Meitä matkasi minun ja Miehen lisäksi Anoppi ja lapsenlapsi Puppeli. Anoppi lähti rannettaan verryttelemään ja Puppelin otimme matkaan ihan muuten vaan. – No, matkahan on jo B-matka, ei haittaa vaikka siitä tulee vielä C-matka, virkkoi Mies.
Laivalla syötiin pitkän kaavan mukaan ja nautittiin merinäköalasta. Ja auringosta, joka alkuillasta loisti lämpimänä siniseltä taivaalta ja iltamyöhäisellä sukelsi meren syliin nukkumaan jättäen kulta-oranssisen hehkunsa muistuttamaan tulevista valoisista kesäöistä.
Tukholmassa liikuttiin – kävelemällä. Vanhakaupunki, sen pikkuliikkeet ja kahvilat. Olin karttaan merkinnyt haluttavan teehuoneen ja sinne osasimme, mutta epäonneksemme se oli – stängd. Joimme teet siis muualla. Ja söimme jäätelöt. Kiertelimme viehättäviä katuja ja ihailimme ympäristöä ja olimme osa rentoa ja viihtyisää ilmapiiriä.
Ihan keskustassa kaupat ja tavaratalot olivat auki. Sieltä viimein Puppeli löysi etsimänsä: pikku liikkeen, jossa vanhempineen käynyt viime vuonna. – Tuossa se on, ihana liike! hän sanoi. Sinne menimme ja sieltä löytyikin mieleisiään puseroita. Ei sellaisia, joita mummun olisi heti tullut mieleen ostaa. Vaan mummupa ei niitä käytä, joten mummu piti suun kiinni.
Mummu käveli ja häntä (Mies, Anoppi ja Puppeli) kiemurteli perässä. Aika kului liiankin nopeaan, koska jo hyvissä ajoin haluttiin laivalle. Siellä lekottelua ja noutopöydän antimia. Mies haikaili jo ”tavallista” ruokaa.
Maanantaina satamasta kotiin ja sieltä suoraan töihin. Illalla olisi ollut kokousmenoa ja/tai keppijumppa, mutta minulla oli nukahdus. Tiistaina työpäivän jälkeen työnohjausta ja pyykkiä. Keskiviikkona ei-vapaapäivä vaikka olisi pitänyt olla vapaa, illalla Hääpuvun satubalettiryhmän esiintymistä katsomassa. Tanssivat osana hienosti toteutettua satubalettia Pessi ja Illusia (pohjautuu Yrjö Kokon tekstiin ja on Ahti Sonnisen säveltämä).
Torstaina ”vappuriehaa” töissä ja illalla perinteisesti Ystävättären nimppareilla. Perjantaina - myös perinteisesti - Miehen tädillä simaa ja munkkeja ja sitten vaan kotona ja Maijahalosen kanssa Mamma Mia! -elokuva. Lauantaina vesijumppaa, ostoskeskusJumboa (lahjoja Puppelille ja Tyttärelle), grillausta pihalla Nuoremman Tyttären perheen kanssa ja yövieraiksi Ariel ja Hääpuku. Sunnuntaina nimppareilla monta monta tuntia. Saatu lievä vatsatautitartunta lähilapsipiiristä, jota nyt podetaan (ei oksettava vaan lievä toisenlainen mutta kodin seinien sisäpuolella tämän päivän pitävä).
- - -
Digi-kamera ei kuvaa vaan välkyttelee ja vilkuttelee. Ei siis kuvia, mikä harmittaa, sillä yhden kuvan olisin halunut tähän erityisesti: pienen pienen avautuvan teeruusun. Sain - aikaa sitten -kaksi teeruusun taimea, joista toisen annoin tädilleni. Omani kasvoi ja kukki. Sitten tuli viime talvi. Teeruusulasta kasteltiin liian vähän. Se kuivui. Lehdet käpristyivät koviksi ja haperoiksi, kuin teelehdiksi. Hätäännyin. Kukka kuoli, vai kuoliko? Otin sen tehohoitoon: en nyppinyt kuivia lehtiä pois, suihkutin vienosti ja kastelin kohtuullisesti, kääntelin ja puhelin. Täysi hiljaisuus oli vastauksena. Kuivat lehdet rapisivat pois, pelkät kuivat varret törröttivät pystyssä. Peli oli menetetty. Vielä viimeinen tekohengitys: kuivien leikkaaminen lyhyehköiksi ja suihkutusta. Ja ihme tapahtui! Varteen puhkesi pikkuruinen vihreä alku, sitten toinenkin ja kukka elpyi.
Nyt se olohuoneen ikkunan edessä kylpee auringonvalossa ja saa päivittäin rakkautta ja suihkutusta ja sopivaa kastelua. Ruusussa on lehtiä ja hentoisuutta sekä kolme nuppua, joista ensimmäinen juuri avautumassa ja jo tuoksumassa. Hellan lettas sentään!
Kiire ei ole pahansuopa. Se vain kasvaa ja vahvistuu niin huomaamatta. Pieni kiire on mukava: tuo energiaa ja hyvää oloa kun sen selättää leikillisessä painissa. Iso kiire – ällöttää, eikä sovi minulle!
Inhoan kiirettä – rakastan miettimistä ja pohtimista. Siinäpä sovittamista!
Viikon varrelta elämänvirran viemää:
Tukholman-risteily sujui hyvin. Työtoverilta saatu alennuskuponkia käytettiin osamaksuna A-luokan ikkuna merelle –hyttiin. Meitä matkasi minun ja Miehen lisäksi Anoppi ja lapsenlapsi Puppeli. Anoppi lähti rannettaan verryttelemään ja Puppelin otimme matkaan ihan muuten vaan. – No, matkahan on jo B-matka, ei haittaa vaikka siitä tulee vielä C-matka, virkkoi Mies.
Laivalla syötiin pitkän kaavan mukaan ja nautittiin merinäköalasta. Ja auringosta, joka alkuillasta loisti lämpimänä siniseltä taivaalta ja iltamyöhäisellä sukelsi meren syliin nukkumaan jättäen kulta-oranssisen hehkunsa muistuttamaan tulevista valoisista kesäöistä.
Tukholmassa liikuttiin – kävelemällä. Vanhakaupunki, sen pikkuliikkeet ja kahvilat. Olin karttaan merkinnyt haluttavan teehuoneen ja sinne osasimme, mutta epäonneksemme se oli – stängd. Joimme teet siis muualla. Ja söimme jäätelöt. Kiertelimme viehättäviä katuja ja ihailimme ympäristöä ja olimme osa rentoa ja viihtyisää ilmapiiriä.
Ihan keskustassa kaupat ja tavaratalot olivat auki. Sieltä viimein Puppeli löysi etsimänsä: pikku liikkeen, jossa vanhempineen käynyt viime vuonna. – Tuossa se on, ihana liike! hän sanoi. Sinne menimme ja sieltä löytyikin mieleisiään puseroita. Ei sellaisia, joita mummun olisi heti tullut mieleen ostaa. Vaan mummupa ei niitä käytä, joten mummu piti suun kiinni.
Mummu käveli ja häntä (Mies, Anoppi ja Puppeli) kiemurteli perässä. Aika kului liiankin nopeaan, koska jo hyvissä ajoin haluttiin laivalle. Siellä lekottelua ja noutopöydän antimia. Mies haikaili jo ”tavallista” ruokaa.
Maanantaina satamasta kotiin ja sieltä suoraan töihin. Illalla olisi ollut kokousmenoa ja/tai keppijumppa, mutta minulla oli nukahdus. Tiistaina työpäivän jälkeen työnohjausta ja pyykkiä. Keskiviikkona ei-vapaapäivä vaikka olisi pitänyt olla vapaa, illalla Hääpuvun satubalettiryhmän esiintymistä katsomassa. Tanssivat osana hienosti toteutettua satubalettia Pessi ja Illusia (pohjautuu Yrjö Kokon tekstiin ja on Ahti Sonnisen säveltämä).
Torstaina ”vappuriehaa” töissä ja illalla perinteisesti Ystävättären nimppareilla. Perjantaina - myös perinteisesti - Miehen tädillä simaa ja munkkeja ja sitten vaan kotona ja Maijahalosen kanssa Mamma Mia! -elokuva. Lauantaina vesijumppaa, ostoskeskusJumboa (lahjoja Puppelille ja Tyttärelle), grillausta pihalla Nuoremman Tyttären perheen kanssa ja yövieraiksi Ariel ja Hääpuku. Sunnuntaina nimppareilla monta monta tuntia. Saatu lievä vatsatautitartunta lähilapsipiiristä, jota nyt podetaan (ei oksettava vaan lievä toisenlainen mutta kodin seinien sisäpuolella tämän päivän pitävä).
- - -
Digi-kamera ei kuvaa vaan välkyttelee ja vilkuttelee. Ei siis kuvia, mikä harmittaa, sillä yhden kuvan olisin halunut tähän erityisesti: pienen pienen avautuvan teeruusun. Sain - aikaa sitten -kaksi teeruusun taimea, joista toisen annoin tädilleni. Omani kasvoi ja kukki. Sitten tuli viime talvi. Teeruusulasta kasteltiin liian vähän. Se kuivui. Lehdet käpristyivät koviksi ja haperoiksi, kuin teelehdiksi. Hätäännyin. Kukka kuoli, vai kuoliko? Otin sen tehohoitoon: en nyppinyt kuivia lehtiä pois, suihkutin vienosti ja kastelin kohtuullisesti, kääntelin ja puhelin. Täysi hiljaisuus oli vastauksena. Kuivat lehdet rapisivat pois, pelkät kuivat varret törröttivät pystyssä. Peli oli menetetty. Vielä viimeinen tekohengitys: kuivien leikkaaminen lyhyehköiksi ja suihkutusta. Ja ihme tapahtui! Varteen puhkesi pikkuruinen vihreä alku, sitten toinenkin ja kukka elpyi.
Nyt se olohuoneen ikkunan edessä kylpee auringonvalossa ja saa päivittäin rakkautta ja suihkutusta ja sopivaa kastelua. Ruusussa on lehtiä ja hentoisuutta sekä kolme nuppua, joista ensimmäinen juuri avautumassa ja jo tuoksumassa. Hellan lettas sentään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
