Nyt juuri
ruoho nurmikolla
oikean pituista
leikkaamatta,
hiirenkorvat
tahmeat ja
limen väriset, (trendikkäästi)
puhkeamassa lehdet
ajatta ajallaan.
Kaartuva sinisyys,
tuuli ja kirkkaus,
nekä silmät kastelivat?
Kevät sydämen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin kaunis runo keväästä.
VastaaPoistaKoskettavakin oli!
Sinulla kiire vähän jo helpottanut, onneksi? Ainakin runosta tuli sellainen viipyilevä tunnelma, olit ehtinyt vähän istahtaa alas ja ihailla ympärille. Hyvää äitienpäiväviikonloppua!
VastaaPoistaKevät aukaisee uuden elämän. Se pakahduttaa, kypsyttää kesää ja luo silmään kyyneleen. Olen saanut elää runoasi todeksi saaressa, minne taas huomenna suuntaamme kulkumme. Jotain sanomattoman hyvää on vanhassa, uudessa keväässä. On vihreiden "taimivauvojen" aika.
VastaaPoistahiiiohei :)))
VastaaPoista