Fasaanikukko kuvastimessa

Hassu fasaanikukko! Tepsuttelee jostakin pihallemme joka päivä ja monta kertaa päivässä. Emme me sitä ruoki. Ruokintansa houkuttelisi kutsumattomia vieraita (hiiret, rotat). On eräs muukin syy...
Yksi lipsahdus minulla on käynyt ruokintakiellossa. Jouluna laitoin olohuoneen ikkunalaudalle pullanpalasen. Kuinka ollakaan! Fasaanikukko hyppäsi laudalle, nojasi pitkän tovin ikkunalasiin, söi pullaa. Annoimme sen olla. Jossain vaiheessa kukko oli lähtenyt, pulla oli poissa, mutta muuta oli tilalla: kasa fasaaninpapanoita ikkunalaudalla. Mies katsoi minua tietäväisen näköisenä. Minä puhdistin ikkunalaudan. En ole sen jälkeen pullaa laudalle laittanut eikä kukkokaan laudalle hypähtänyt. Eikä lintu näytä olleen ravinnotta: lihava ja topakka on. (Tuolta pihalta nyt juuri kuului kiekauksensa!)

Mikä sitten fasaanin pihallemme houkuttelee? Toinen kukko, tietenkin.

Etupihallamme seisoo savustuspönttö. Pyöreä ja teräksinen. Kiiltävä. Sen peilipinnalta fasaani näkee kuvansa – mielestään siis toisen kukonherran. Kilpailija tulee tietenkin häätää pois reviiriltä. Alkaa aikamoinen nakutus, lintu nokittaa kuvaansa, kiertää savustuspönttöä ja pörhistelee. Nokittaa ja nokittaa. Vaan ei saa yliotetta kilpailijastaan – samalla mitalla tuo mokoma vastaa: nokittaa, keikuttaa päätään ja kiertää.

Tätä ratkaisematonta taistelua on käyty koko talvi. Nyt katsojiin on liittynyt fasaanikana. Niin maan ja viimevuotisten lehtien värinen. Mutta kukolle mieluinen. Sille kukko haluaa näyttää, miten korskea ja voimakas on. Se on entisestään pörhistynyt ja röyhistelee, pään ympärillä olevat tupsut (mitkä lienevätkään – korvatko?) sojottavat terhakkaasti pystyssä. Värinsä ovat kirkkaat ja loistavat. Komean näköinen. Mutta niin on tuo toinenkin - savustuspöntön pinnasta kuvastuva! Harmittava vastustaja! Sinnikäs nokkiminen jatkuu.

Koetelkoon vain voimiaan savustuspönttömme kanssa - ruokapöytänsä saa olla jossain muualla!