Ystävätär poikkesi iltapäivällä töistä tulleessaan. Kauppaan oli vielä menossa. Aloin keittelemään meille teetä ja kertoilemaan kuulumisia.
Kerroin eilisestä, tutustumisesta ihme-imuriin. Todella oikeasti huippu hyväimutehoiseen, mutta myös hyvin hintavaan.
Kaikki alkoi siitä, kun tällaisen imurin esittelijä kävi Nuoremman tyttären kotona imuroimassa. – Olisittepa nähneet ne pölypunkkikeot, jotka 40 cm syvältä imuroiva kone imaisi patjoistamme, tytär todisti. Kallis oli kone heille liian kallis hankinta, eikä kauppoja syntynyt, mutta myyjä oli tyytyväinen toiselle kymmenelle nousevaan nimilistaan uusista potentiaalisista ostajaehdokkaista. Ja äidin ja isän (siis meidän) nimet luonnollisesti löytyivät listasta.
Sain soiton, kerroin olevani vakuuttunut imurin hyvistä puolista, mutta hankintansa ei todellakaan ollut nyt mahdollista. – Ei tarvitse ostaa, myyjä lohdutti, haluamme vain esitellä laitteen. Mitään ostopakkoa ei ole. Sovimme esittelypäivän, joka oli eilinen kello 18.00.
Kello oli pari minuuttia vaille 18.00, kun ovikello soi. Avasin ulko-oven ja edessäni seisoi kaksi nuorta, terhakan näköistä nuorta naista. – Iltaa! sanoimme puolin ja toisin. Etsin katseellani imuria, ei se niin pieni voinut olla, että olkalaukkuun mahtuisi. – Missä imuri on? kysyin. Naiset katsoivat minuun hämmästyneinä. – Anteeksi, mikä imuri? Ovella ei seisonutkaan huippuimurin myyjää vaan kaksi Jehovan todistajaa.
Heti kohta saapui imuriesittelijä ja tutustutti meidät asiantuntevasti imurin salaisuuksiin. Uskomattoman kasan kaikenmoista hän meidänkin patjoistamme imuroi. – Ovat kuolleita ja eläviä pölypunkkeja sekä kuollutta ihosolukkoa, hän sanoi. - Jaha, että silleen….
Tästä kerroin Ystävättärelle ja ihmettelin, kuinka minustakin niin paljon kaikkea imuroitavaa irtoaa, vaikka pitkähihaiseen ja varpaisiin saakka ulottuvaan yöpaitaan iltaisin sonnustaudun. En malttanut olla lisäämättä – Silloin nuorena sitä vain nukuttiin pelkkä hajuvesi yöpaitana!
Ystävätär innostui kertomaan oman miehensä (mies erittäin mukava ja persoonallinen) yövaatetuksesta. – Hän vetää yöksi jalkoihinsa pitkät sukat (ei siis sukkahousut vaan sukat). Niitä vanhoja, hyviä sellaisia on vain hankala nykyisin löytää. Ehkä jostakin vanhasta lyhyttavaraliikkeestä. Aikaisemmin hän laittoi harteilleen myös keepin, mutta on nyttemmin luopunut siitä. Hän valittelee päänsä joskus palelevan, olen ehdottanut yömyssyä. Muutoin hän nukkuu alasti.
Kohta heidänkin puhelimensa soi ja petipunkit häädetään, nimensä oli omalla listallani. Tämänkin kerroin.
"Pölypunkki on hämähäkkieläin ja kooltaan niin pieni, että silmä ei sitä pysty erottamaan. Punkin eritteet sekä murskautunut kuollut pölypunkki aiheuttavat allergisia oireita. Punkki lisääntyy ja voi hyvin, jos huoneilman kosteus on yli 50 % ja huoneilma on lämmintä. Pölypunkit saavat ravintonsa ihmisen hilseestä ja kuolleista ihonkappaleista. Tällaiset olosuhteet ovat vuoteessa yökosteuden jälkeen, kun sitä käytetään."
Kerroin eilisestä, tutustumisesta ihme-imuriin. Todella oikeasti huippu hyväimutehoiseen, mutta myös hyvin hintavaan.
Kaikki alkoi siitä, kun tällaisen imurin esittelijä kävi Nuoremman tyttären kotona imuroimassa. – Olisittepa nähneet ne pölypunkkikeot, jotka 40 cm syvältä imuroiva kone imaisi patjoistamme, tytär todisti. Kallis oli kone heille liian kallis hankinta, eikä kauppoja syntynyt, mutta myyjä oli tyytyväinen toiselle kymmenelle nousevaan nimilistaan uusista potentiaalisista ostajaehdokkaista. Ja äidin ja isän (siis meidän) nimet luonnollisesti löytyivät listasta.
Sain soiton, kerroin olevani vakuuttunut imurin hyvistä puolista, mutta hankintansa ei todellakaan ollut nyt mahdollista. – Ei tarvitse ostaa, myyjä lohdutti, haluamme vain esitellä laitteen. Mitään ostopakkoa ei ole. Sovimme esittelypäivän, joka oli eilinen kello 18.00.
Kello oli pari minuuttia vaille 18.00, kun ovikello soi. Avasin ulko-oven ja edessäni seisoi kaksi nuorta, terhakan näköistä nuorta naista. – Iltaa! sanoimme puolin ja toisin. Etsin katseellani imuria, ei se niin pieni voinut olla, että olkalaukkuun mahtuisi. – Missä imuri on? kysyin. Naiset katsoivat minuun hämmästyneinä. – Anteeksi, mikä imuri? Ovella ei seisonutkaan huippuimurin myyjää vaan kaksi Jehovan todistajaa.
Heti kohta saapui imuriesittelijä ja tutustutti meidät asiantuntevasti imurin salaisuuksiin. Uskomattoman kasan kaikenmoista hän meidänkin patjoistamme imuroi. – Ovat kuolleita ja eläviä pölypunkkeja sekä kuollutta ihosolukkoa, hän sanoi. - Jaha, että silleen….
Tästä kerroin Ystävättärelle ja ihmettelin, kuinka minustakin niin paljon kaikkea imuroitavaa irtoaa, vaikka pitkähihaiseen ja varpaisiin saakka ulottuvaan yöpaitaan iltaisin sonnustaudun. En malttanut olla lisäämättä – Silloin nuorena sitä vain nukuttiin pelkkä hajuvesi yöpaitana!
Ystävätär innostui kertomaan oman miehensä (mies erittäin mukava ja persoonallinen) yövaatetuksesta. – Hän vetää yöksi jalkoihinsa pitkät sukat (ei siis sukkahousut vaan sukat). Niitä vanhoja, hyviä sellaisia on vain hankala nykyisin löytää. Ehkä jostakin vanhasta lyhyttavaraliikkeestä. Aikaisemmin hän laittoi harteilleen myös keepin, mutta on nyttemmin luopunut siitä. Hän valittelee päänsä joskus palelevan, olen ehdottanut yömyssyä. Muutoin hän nukkuu alasti.
Kohta heidänkin puhelimensa soi ja petipunkit häädetään, nimensä oli omalla listallani. Tämänkin kerroin.
"Pölypunkki on hämähäkkieläin ja kooltaan niin pieni, että silmä ei sitä pysty erottamaan. Punkin eritteet sekä murskautunut kuollut pölypunkki aiheuttavat allergisia oireita. Punkki lisääntyy ja voi hyvin, jos huoneilman kosteus on yli 50 % ja huoneilma on lämmintä. Pölypunkit saavat ravintonsa ihmisen hilseestä ja kuolleista ihonkappaleista. Tällaiset olosuhteet ovat vuoteessa yökosteuden jälkeen, kun sitä käytetään."
Taidanpa liittyä lukijoihin, hauskoja ja ihastuttavia tekstejä! Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaTervetuloa! Hauska tavata myös täällä blogimaailmassa! :)
VastaaPoista