Vierailulla "Haavemajassa"

Keittiön ovenpielen oikeanpuoleinen ylänurkka

Talvilomaviikon perjantaina matkustin kotimaassa. Ystävättären kanssa ajoimme Hämeeseen, hänen ystävätärtään tervehtimään. En ollut koskaan aikaisemmin paikassa vieraillut, monesti kyllä kuullut viehättävästä talosta mukavine isäntäväkineen. – Oi, nauttisit varmasti siellä käymisestä! Uskomattoman paljon kaunista katseltavaa.

Olimme tervetulleita kotiin, joka täydellisesti oli sen moinen kuin unelmieni koti olisi! Siis millainen? Tyttökirjoista muistan Annan Vihervaaran ja Haavemajan. Vaelsin kirjan kodeissa mielikuvissani ja rakastin niitä koko tytönsydämestäni. Nyt olin samanmoisessa.

Ystävättären ystävän koti sijaitsi muutaman kilometrin päässä päätieltä, kumpuilevalla rinteellä, talon takana olevan metsän kainalossa. Rakennuksen edestä, rinteen notkossa, kiemurteli pieni joki, jossa maaston korkeusero sai veden virtaamaan koskena.

Keltainen talo oli vanha, huvilatyyliin rakennettu: mansardikatto, kuisteja, valkoiseksi maalatut ikkunapuitteet. Pihapiirissä kaikki tämä haluttava: navettarakennus, silta joen ja kosken yli, koskisauna ja savusauna, laituri, vanha myllyrakennus (toimiva, jos niin haluttaisiin), vanha kaupparakennus. Isännällä lohilammikko ja savustusmaja (saimme maistaa isännän savustamaa lohta). Keittiöpuutarhasta emäntä on toimittanut marjat, vihannekset ja juurekset talon ruokapöytään.
Kun pihalta katselee maisemaan, silmä saa rauhassa vaeltaa kauaksi, yli edessä olevien peltojen ja kumpujen; kun katsoo talon taa, katse seuraa metsäistä rinnettä ylöspäin. Metsä, josta haetaan taloon riista, sienet ja marjat.

Meidät toivotti tervetulleiksi ystävällinen talonväki, emäntä ja isäntä sekä perheen kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Olimme talossa, jossa isännän suvun menneisyyttä voi seurata taaksepäin aina 1600-luvulle.

Talon alakerrassa isot huoneet: eteishalli, tupa, keittiö ja sali sekä isännänkammari, yläkerrassa isot makuu- ja vierashuoneet. Ja kaikkialla talossa paljon kaikenlaista kaunista katseltavaa. Koskaan en ole nähnyt yhdessä kodissa niin paljon kaikkea: astioita, tauluja, koriste-esineitä, huonekaluja, tekstiileitä. Kiitos taiteellisen emännän, kaikki tuo antoi runsaudestaan huolimatta levollisen vaikutelman. Sitä vain ihaili ja - ihaili. Aistihurmaa. Ystävätär oli joskus kysynyt, tuliko esimerkiksi kaikkia astiastoja käytettyä. –Kyllä, oli emäntä vastannut, jouluna jouluastiat, pääsiäisenä pääsiäisastiasto ja metsästysaikaan hirviastiat! "Ja jouluna jouluastiat..."

Emäntä on ahkera käsitöiden tekijä, otin kännykällä kuvan valmistamastaan rekipeitosta, johon kirjaillut omaa ja perheen elämänkaarta. Kuva ei teknisesti onnistunut, eikä tee oikeutta kuvattavalle, jota pahoittelen, haluan kuitenkin kuvan julkaista osoituksena siitä, että näinkin voi elämänkertaa ”kirjoittaa”. (Kaikkiin kuviin emännän lupa.)

Rekipeitto "luovalla kirjailulla" toteutettuna