Lapsuuskodin keittiön kaapissa oli tämä voiastia, eikä sitä koskaan käytetty. Hyllyn perimmäisessä nurkassa sen oli turvallista olla: ahkerasti kaapilla käyvät lapset eivät siihen yltäneet. Mutta mistä se oli kaappiin ilmestynyt?
Mummu ja vaari olivat astian aikoinaan saaneet häälahjaksi. Vaariin en koskaan ennättänyt tutustua, mutta mummu kertoi heidän avioliittoon johtaneen tarinansa: mummo oli nuorena tyttönä tullut maataloon vanhaa emäntää auttamaan. Talossa oli häntä 24 vuotta vanhempi vanhapoika. Miten oli säilynytkin naimattomana! Hän jututti ujoa nuorta naista ja sanoi: - Katso, miten viihdyt. Ole ensin muutama viikko, muutama kuukausi. Vuosikin. Ole vaikka kymmenen vuotta! Mummo kertoi: - Ja kymmenen vuotta me saimme olla yhdessä. Heille syntyi kolme lasta, joista keskimmäinen oli äitini.
Kun mummu muutti lapsuuden kotiini meitä lapsia hoitamaan, hän toi mukanaan omia esineitään.
Tämä voirasia on yksi niistä. Jossain vaiheessa kätemme ylsi kaapin perille ja tietenkin: pudotimme astian lasikuvun! Esinettä ei onneksi heitetty pois vaan lasikupu huolellisesti liimattiin.
Nyt tuo voiastia kupuineen on minulla. Olen käyttänyt sitä jouluisin voiastiana ja juuston tarjoilussa. Myös Fazerin Vihreät kuulat säilyvät kuvun alla tuoreina.
Mummu ja vaari olivat astian aikoinaan saaneet häälahjaksi. Vaariin en koskaan ennättänyt tutustua, mutta mummu kertoi heidän avioliittoon johtaneen tarinansa: mummo oli nuorena tyttönä tullut maataloon vanhaa emäntää auttamaan. Talossa oli häntä 24 vuotta vanhempi vanhapoika. Miten oli säilynytkin naimattomana! Hän jututti ujoa nuorta naista ja sanoi: - Katso, miten viihdyt. Ole ensin muutama viikko, muutama kuukausi. Vuosikin. Ole vaikka kymmenen vuotta! Mummo kertoi: - Ja kymmenen vuotta me saimme olla yhdessä. Heille syntyi kolme lasta, joista keskimmäinen oli äitini.
Kun mummu muutti lapsuuden kotiini meitä lapsia hoitamaan, hän toi mukanaan omia esineitään.
Tämä voirasia on yksi niistä. Jossain vaiheessa kätemme ylsi kaapin perille ja tietenkin: pudotimme astian lasikuvun! Esinettä ei onneksi heitetty pois vaan lasikupu huolellisesti liimattiin.
Nyt tuo voiastia kupuineen on minulla. Olen käyttänyt sitä jouluisin voiastiana ja juuston tarjoilussa. Myös Fazerin Vihreät kuulat säilyvät kuvun alla tuoreina.
Tämä muistonsirpale on vastaus Lastun haasteeseen, mielihyvin vastaanotettuun! Haasteen osaltani jatkan eteenpäin. Olkaa hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti