Ensin oli uudelleen uskallettava vesille. Monestakin syystä olin jättäytynyt maakravuksi, mutta viimein: odotetut lempeät tuulet saapuivat ja houkuttelevasti pullistelivat purjeita – ja vene, kuin itsekseen sitten lopulta lipui laineille.
Virtuaalinenkin purjehtiminen onnistuu, kunhan ensin löytää oikean opasteen, joka johtaa perille. Olin etsinyt tuttua satamaa tutusta osoitteesta: rantautuminen ei onnistunut. Nimiä oli muuteltu puolin jos toisin.
Kunnes…
Onnekas sattuma johdatti saareen - ja huomasin saapuneeni etsimääni Ja kas, saaren
haltijatar on kotona!
Näin löytyi blogi, kaivattu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieniä vinkkejä noudattamalla tämäkin etsijä löysi uuden, vasta avautuvan sataman valoineen...
VastaaPoista(Tosin virtuaalipurjehduksen sijaan pelkkää virtuaalisauvakävelyä harjoittaneena)
Tuulismumma,
VastaaPoistatiedän, kuinka tykätty Elma-täti ja kotikunnaansa oli sinulle.
Nuoremman tyttären miehen vanhemmat olivat pari viikkoa sitten Chilessa tuijotelleet tähtiä ja kuuta ja Venusta ym. just siellä korkeella vuoristossa. Kunpa olis saannut olla mukana... :)
Tiina,
nimmarikahvit osuivat tuolle kutsuillalle, mutta toisen kerran.
Uskon sinulla olevan paljonkin lisättävää, joten ei kun lisäilemään! :)