Edvard Munch (1863-1944) Kuutamo 1895Kaunis kuutamo jo toista yötä. Sellainen ihan pyöreä, hieman kellertävä kuu. Täysikuu.
Laulussa kerrotaan kuun olevan "ihme suurin öisen taivahan". Ihme, joka pukee avaruuden loistoon hopen. Laulun mukaan kuu näkee "rakkauden, sen hetket riemukkaat"… Kun kuunsäde tavoittaa hänet, jota ruonoilija kaipaa, se rakastetun loisteellan peittää suudelmiin. Ah, niin romanttista!
Eräs haaveeni on päästä kuuta ja tähtitaivasta ihailemaan autiomaahan, pois kaikesta keinovalosta – tai vuoristoon, ylös, mahdollisimman lähelle noita kaukaisia.
Täällä kotona sammutan tietokoneen, kävelen ikkunan luo kuuta kurkkaamaan. Loisteeseensa.
Laulussa kerrotaan kuun olevan "ihme suurin öisen taivahan". Ihme, joka pukee avaruuden loistoon hopen. Laulun mukaan kuu näkee "rakkauden, sen hetket riemukkaat"… Kun kuunsäde tavoittaa hänet, jota ruonoilija kaipaa, se rakastetun loisteellan peittää suudelmiin. Ah, niin romanttista!
Eräs haaveeni on päästä kuuta ja tähtitaivasta ihailemaan autiomaahan, pois kaikesta keinovalosta – tai vuoristoon, ylös, mahdollisimman lähelle noita kaukaisia.
Täällä kotona sammutan tietokoneen, kävelen ikkunan luo kuuta kurkkaamaan. Loisteeseensa.
Linkolallahan on vissiin niissä ihmisoiukeuksissaan "oikeus pimeyteen ja hiljaisuuteen" (vaikken ko. miehestä muuten perusta)...
VastaaPoistaVaan tulipa mieleen, että edesmenneellä Elma-dillä todella oli rannallansa hiljaista ja pimeää....niin hiljaista, että oman pään ajtukset pystyi kuulemaan...
Niin pimeää, että oman pään sisällä tuntui valosalta...
Ja kun tähdet syttyivät ja kuu tuli esiin, saattoi kuulla tähtien laulavan, kuten Onni on joskus todennut....ja koko taivaan tähtien ja kuun kirkkaus kertaantui tumman järven pinnalla...
Kuinka virvoittavaa onkaan irrota äänestä ja keinovalosta...oikeassapa olet, siskoseni....
Alkaapa mennä runolliseksi teillä... Mitäpä minä enää tuohon lisäisin ;-)
VastaaPoista