Savipää, tuntematon tekijänsä, kuuntelee keittiötäOlen tänä talvena vaivannut savea kansalaisopiston opintopiirissä, tehnyt erilaisia kokeiluja, jopa treijannut kipposen. Eniten kiinnostaa kuitenkin saven muotoilu joksikin, jotakin esittäväksi.
Keittiöni ikkunalaudalla on muutaman viikon asustanut nainen. Tai oikeastaan vain hänen päänsä. Punasavinen. Ikkunapää ei ole minun tekojani, niin taitava en ole, kaukana tuosta taidosta. Pää on minulle malli, esimerkki taidokkaasta savityöstä. Mistä toisen naisen huusholliini löysin?
Kirpputorilta. Joku jostakin syystä pään sinne oli tuonut myytäväksi. Siellä se kökötti, alahyllyllä, melkein piilossa kuin häveten joutumistaan ihmisten silmäiltäväksi. Nostin painavan savityön käteeni: mielestäni hyvin muovailtu, posket, suu, kiinni olevat silmät, hiukset. Kas, tässä minulle mallia, miten muovailla ihmisen kasvonpiirteet oikealla tavalla esiin. Mutta mikähän lienee pystin hinta? Kolme euroa. Kolme euroa! En lähtenyt edes kuvittelemaan, miksi joku halusi päästä Päästä eroon tuolla hinnalla vaan ostin sen.
Ikkunalaudalla Pää vienosti hymyilee Mona Lisan hymyään ja kuuntelee touhujani. Ei katsele, koska silmänsä kiinni, mutta kuuntelee ja uneksii. Ei enää ihan nuori nainen. Siitäkin olen tyytyväinen.
Minä katson ulospäin, naapurin tontin yli lammelle
Voi kun ehtisi enemmän käydä kirppareilla...niistä tekee lähes aina löytöjä, viimeksi löysin kauan etsimäni keittiön vaa'an...en tiedä, punnaako se mitään, mutta sopii keittiön sisustukseen:)
VastaaPoistaHei Saimi,
VastaaPoistaen ihan niin paljon käy nykyisin kirppareilla kuin ennen; talo on aika täynnä tavaraa... :)
Lähetin muuten sähköpostiisi viestin: en pääse blogiisi kirjautumaan, herjaa tunnuksen vanhentuneen.
Tulen pistäytymään heti kun saan "oveen sopivan avaimen". Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa!A
Niin Saimi, tääki olis innokas saamaan avaimen...
VastaaPoistaPäätä katselen...siinä se hautoo unelmia, vierellään amaryllis pukkaa nuppua ja toisellakin puolella savessa elämän alkeita.
Pään asento on tyyni, suu vähän mutrullaan...uutta se sieltä loihtii ja menneitä muistelee ja maistelee...
Hyvä pää askareitten kaveriks..
Muuten mun juttu narniasta sai vielä sen proosllisen jatkonsa..
Hyvää pyhän loppua...
TuulisMumma,
VastaaPoistaYritin ottaa Päästä kuvan suoraan edestä, mutta jotenkin en onnistunut, valosäätöjä en osaa. Jännä Pää.
Loppuja pyhän sinnekin!
Löytyihän se omakuva sieltä...samaa pikkulikkasarjaa...
VastaaPoistaMutta sulla ei taida olla reppipaperusettia???
Ihastuttava kuva, mustavalkosessa on taikaa.
TuulisMumma,
VastaaPoistajuu, tuollaisen kuvan laitoin, osasin skannata ihan itse vanhasta. Yhtään en muista, mikä nauratti! :)
heippa
VastaaPoista