Kevättä alkaa olla rinnassa...

Näissä varjoissa on lupaus keväästä

Onpa keväinen ilma. Aurinko paistaa ja ollaan melkein plussan puolella. Auton ilmanlämpömittari näytti -1 astetta, kun puolelta päivin kotiin ajelin töistä. Ja näin ne: kevään ensimmäiset kunnolliset pajunkissat! Siinä pajupöheikössä, jossa joka vuosi niiden oletankin aukenevan. Valitettavasti kotinsa on tien mutkassa, johon auton pysäköiminen mahdotonta. Mutta näin ne, joten kyllä niitä avautuu jo muuallakin teiden ja ojien varsilla. Joutukaa pian maljakkooni!
Nyt tuli kevät rintaan: tuntu pakahduttavalta ja lämpimältä ja – energiseltä (minä? vautsi!)!

Kahvikupillinen maistuu ihan tuoksultansa, kun sen juo tuoksutellessaan ovenraosta myös kevätilmaa. Linnut todella jo laulavat, sen kuulen ja aurinko luo pitkät siniset varjot.

Talvella Tallinnasta ostettu tulkku ei laula, kohta se pääsee

kellariin "kesäunille"

Iltapäivällä vielä kerran työpaikalle, nyt työnohjaukseen. Kinkkisiä ja mieltä askarruttavia asioita käsitellään ja hyvä niin. On mahdollisuus jutella sekä kuunnella jokaisen ohjaukseen osallistuvan ajatuksia, kuulostella työtovereiden tuntoja. Työajalla siihen ei ole mitään mahdollisuuksia, vaikka haluaisikin.

Vielä kaalilaatikko uuniin,
siellä se hautuu,
ruoka oiva.
Paastoon herkuista ohjaa,
näytä ei (toivottavasti) vaaka
pian enää pohjaa.

Se vihonviimeinen jouluamaryllis kukkii... Kaunis kyllä!