Aamukahvia

Joskus aamuisin on aikataulussa aikaa juoda ajatellen aamukahvi ja lukea päivän sanomalehdet - kuten nyt juuri.

Mittaan veden kahvinkeittimeen: neljä kupillista (noin mukillisen siitä juon, mutta yksi mukilllinen hankala suodattaa), sitten kahvimitalliset ja keitin porisemaan. Avaan kuivauskaapin oven. Ovi narisee. Keittiö remontttiin, haluan. Jo olisi aikakin (tämä keittiö on vuodelta 1971, uljas uusi silloin, ei narissut ovet tai hilseilleet pinnat (Eivät minunkaan, silloin.))!

Ei ole samantekevään, millaisesta mukista aamujuomansa juo. Silmät harhailevat kaapissa. Hmm... mikähän kahvikuppi tai -muki sopisi tälle aamulle? Käsi ojentautuu kohti hyllyä. Muumi-mukiko? Mutta mikä niistä? Sormet kiertyvät Mörkö-mukin korvan ympärille. Tästä tykkään erikoisesti. On vain pidettävä varansa; jos aamu toisensa jälkeen ottaa Mörön kahviseuraksi, on mietittävä miksi. Nyt ei mörköillä. Sormi vetäytyy takaisin.

Entä tämä Bengtskärin majakalta muistoksi ostettu mukiystävä? Tästä on aina mukava juoda; niin avara ja merellinen. Tuo vaaleanpunainen Rakkaus-muki ei ole myöskään hassumpi; valitsenko sen? Ja tuolla: Vanhin Tytär aikoinaan muutti, mutta mukinsa jäi, Autumn-muki, söpö-söpoläinen.

Paratiisi-kahvikuppi sopii aina ja ainakin silloin kun on juontiseuraa, siis vähän "fiilinpi" kattaus. Taika-sarjan satumetsään ihastuneena ostin kaksi sarjan isoa mukia. Niitäkin käytän useasti; yllättävän mukavaa on pienenkin tilkan juominen niistä. Mustat Teema-mukit ovat Miehen, hän ei muita "höpsötys"-mukeja käytä. Enkä minä mustiansa.

Valitsen ohutreunaisen ja hempeän Autumn-mukin. Siinä karhunvatukat kypsyvät ja syksyn lehdet lepattavat ruska-väreissä. Iso kärpässieni loistaa punaisena. Tiheikön väki valmistautuu talveen ja unetukseen. Tällä heräillään uuteen kevääseen. Herään unimukista. Nurinkurista mukavaa.