Kässäläiset matkalla IV

Reginella on kaukaisen planeetan prinsessa, jonka on luonut mestaripiirtäjä Giorgio Cavazzano

Luku 4
Kaikenlaista - työntämistäkin

Maukkaan aamiaisen jälkeen me kaupunkilaiset siirryimme ulos raikkaaseen ilmaan odottelemaan matkatovereitamme. Tarkoituksena oli suunnata ensimmäiseksi paikalliselle torille ja sitten kauppoihin.

Mellin autoa ei vaan kuulunut. Odottelimme ja odottelimme. Mikä kiire tässä olisi. Viimein Melli porukoineen saapuikin ja hienoisen myöhästymisen syy selvisi: Mellin auto ei ollut ottanut käynnistyäkseen. Itse asiassa se ei ollut käynnistynyt ollenkaan virtalukosta starttaamalla. Autoa oli pitänyt työntää ja siinä työntövauhdissa yrittää käynnistää. Joka yritys onnistui. Kerran käynnistyttyään auto sitten hyrräsi ja oli mallikas ja kulki tasaisesti ja kuljettajan tahdon mukaan – aina seuraavaan pysähtymiseen ja moottorin sammuttamiseen saakka. Auto siis piti tästedes aina työntää käyntiin!

Tämä vastoinkäyminen otettiin tyynesti vastaan. Porukassa työnnämme. Nyt siis vain kiireesti toria katsastamaan. Torilla olikin monenmoista ostettavaa. Reginella oli arvioinut ostovimmansa ihan alakanttiin ja joutui melko pian torille saapumisen jälkeen lainaamaan kruunuja. Kelläpä muulla niitä ylimääräisiä kruunuja olikaan mukana ellei – Klaaralla.

Torilta jatkoimme (Mellin auton käyntiintyöntämisen jälkeen) Viljandin kauppoihin. Keskustassa sijaitsi Klaaran virolaisen ystävän kukkakauppa, johon poikkesimme kauppiasta tapaamaan. Sitten taasen (Mellin auton käyntiintyöntämisen jälkeen) shoppailemaan.

Klaara tiesi Viljandista kuvataiteilijan, joka maalasi kissoja. Hänen luokseen matkasimme seuraavaksi (Mellin auton käyntiintyöntämisen jälkeen). Klaara ei ollut sopinut menostamme ja taitelija ei ollut kotona. Tulisi kyllä vielä iltapäivällä. Sovittiin, että sitten saapuisimme uudelleen. Siirryimme taasen keskustaan (Mellin auton käyntiintyöntämisen jälkeen). Nyt olisi hyvä saada jotakin syötävää, olimmehan juoneet jossain välissä vain kahvit ja teet erilaisten suolapirukoiden ja Napoleoninleivosten kera. Taas kerran luotimme Klaaraan: hän tiesi hyvän ruokapaikan ja sinne päädyimme. Ruoka oli hyvää, kukin söi haluamaansa: pippuripihviä, possun filettä, kotletteja ym. ym. Ravintolassa lounasti muitakin suomalaisia kuin me; tuttaviaan tervehtivät sekä Punaruusa että Klaara.

Iltapäivä oli pitkällä kun ajoimme kohti kissa-taiteilijan kotia (Mellin auton käyntiintyöntämisen jälkeen). Meidät otti ystävällisesti vastaan iäkäs taiteilijatar. Suloisia kissatauluja ei ollut myyntiin, mutta tilauksia taiteilija vastaanotti ja niitä tehtiinkin. Rouvan syntymäpäivä osui vierailuumme, joten Klaara ja Melli virittivät onnittelulaulun: ”Sinulle toivoa tahtoisin, jotakin oikein hyvää…” Päivänsankari tarjoili omenapiirakkaa ja –mehua.

Ja sitten oli aika suunnata kohti emännän ja isännän kartanoa. Joten ei kun Mellin autoa työntämään. Jostain syystä muutama matkalainen yritti tässä vaiheessa jäädä autoon istumaan, mikä kirvoitti Klaaran huulilta nuo kuolemattomat sana: -Elävä liha pois autosta kun työnnetään ja käsijarru pois päältä!