Mies sairasti

flunssaa, ei huippuäreää sitä. Potemiseen tottumattomana oli hiukan – ärhäkkä. Tai ei ollut ärhäkkä vaan ihan tavallinen – oli oma vastauksensa, kun ihmettelin huonoa tuultaan.

Viikonloppuna lääkitsi itseään kurlaamalla suolavedellä, juomalla lämmintä ja huoneenlämpöistä kotimehua, ottamalla flunssaa tarkoitettuja täsmä-käsikauppalääkkeitä pulvereina, jotka sekoitetaan veteen ja pillereinä, lepäämällä (hänelle vaikeaa), haluamalla keittoruokaa, haluamalla saunaan!, olemalla ääneti (minustakin se on hyvä keino hoitaa äänihuulten käheyttä), nukkumalla eri huoneessa, että saa olla rauhassa (ei haittaa puolison rapistelu ja kyljenkääntö ja tuhina (lue kuorsaus)). (Eri huoneessa nukkuminen oli yhteinen sopimus: minä kaikki flunssapöpöt varmasti yleensä poden; nyt (koputan puuta) tähän asti välttänyt, niinpä välttelin Miestäkin.)

Ihan oikein hoiteli, koska tänä aamuna tahtoi jo – töihin. Ei enää kuumeenpoikasta, nuhakin hellitti, samoin köhiminen.

- Olisiko järkevää vielä levätä tämä päivä? ehdotin. – Ei tässä mitään, olo on ihan siedettävä.

Taidettiin selvitä siitä flunssasta. Mitä toivon vilpittömästi.

Kertaan mielessäni menneitä päiviä: kissaa, joka sairasti ja voi nyt hyvin, leiriä, joka meni mukavasti, kässäpäivää Vahdolla kera ystävien. Kiirettäkin. Mietin…

Koeviikko toi maanantaivapaan. Kahvi rauhassa, sanomalehdet. Koti hiljainen, piha luminen mutta odottava. Lämmintä on luvassa.

Vapaapäivä siis… Lähden kohta Anoppia kyyditsemään. Vasen ranteensa murtui pari viikkoa sitten, on nyt kipsissä. Käymme kaupassa ym. Illalla keppijumpataan oman kunnon mukaan. (Viimeksi jalkaa nostettiin suorana ylöspäin. Katselin ympärilleni: noin korkealle jalat nousevat! Omakin jalka tuntui venyvän korkeuksiin. Kuitenkin kuin katsoin alaspäin: siellä joku pönäkkä yritti nousua. Sääliksi kävi!) Sisukkaasti!

* * *
Muuten:

Haavettaren http://haavetar.wordpress.com/ blogissa on runo, joka täydellisesti tulkitsee niitä tuntemuksia, joita vain vähän kipeänä tuntee; sellaisena tavallisena pikkuflunssaisena, jolloin jotain jaksaakin. Kas tässä:

“VAIN VÄHÄN KIPEÄ

Olisi vain vähän kipeä
makaisi vuoteessaan
yöpöydällä puolukkamehua
saisi lukea jännittävää kirjaa
eikä piittaisi mistään muusta,
torkahtelisi tämän tästä, tämän tästä
kuuntelisi hajamielisenä
putoavan lumen ääntä,
hidasta, ulkoa.”

”- Bo Carpelan (toimittanut ja suomeksi tulkinnut Kaarina Helakisa, kuvittanut Hannu Taina). Taivaan maalari : Runoja pienille ja suurille, s. 51 (Otava 1990)”